Haarukat ojossa

Ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiainen kävi pitämässä alustuksen Animalia Pääkaupunkiseudun alueosaston järjestämässä leffaillassa ja kertoi mm. vegaaniruokavalion positiivisista terveysvaikutuksista. Helsingin Sanomien menovinkeissäkin mainittu tapahtuma oli suosittu: miltei kaikki noin viisikymmentä Kupolin istumapaikkaa olivat käytössä maanantai-iltana, kun luvassa oli Forks Over Knives -dokumenttielokuvan näytös.

Kaipiainen toi alustuksessaan esiin, että välttämällä eläinperäisten tuotteiden syömistä nautitun rasvan laatu paranee – vähemmän tyydyttyneitä rasvoja tarkoittaa pienempää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Kasvikunnan tuotteissa ei ole kolesterolia, joten vegaaniruokavalio toimii kolesterolilääkkeenä, se on hyväksi verenpaineelle ja auttaa painonhallinnassa. Myös todennäköisyys sairastua tyypin 2 diabeteksen pienenee, samoin syöpäriski. Tänä päivänä keskiverto suomalainen syö 200 g lihaa päivässä, syöpäjärjestöjen suosituksen ollessa korkeintaan 300 g viikossa.

Erityissuitsutusta Kaipiainen antaa soijalle, joka mm. suojaa rintasyövältä ja diagnoosin jälkeen parantaa ennustetta, ehkäisee eturauhassyövän kehittymistä ja helpottaa vaihdevuosioireita, eikä se uskomuksista huolimatta muuten vaikuta miesten hormonitoimintaan.

B12-vitamiinin saannista vegaanin on huolehdittava nappaamalla se vitamiinipurkista tai täydennetyistä elintarvikkeista. Ihmisen paksusuolikin kuulemma tuottaa B12-vitamiinia, mutta harmi vain se ei sieltä imeydy eikä kulkeudu ohutsuoleen, josta imeytyminen tapahtuisi. Toinen tärkeä vitamiini, jonka riittävyyteen kaikkien ruokavaliosta riippumatta kannattaa kiinnittää erityishuomiota näillä leveyspiireillä on D. Keiju-margariinin, johon sitä on lisätty, lisäksi muita hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat esimerkiksi kanttarellit, rouskut, tatit ja haperot.

Alustuksen jälkeen katsoimme amerikkalaisen dokumenttielokuvan  Forks Over Knives vuodelta 2011. Elokuvassa perehdytään siihen, millainen vaikutus ruokavaliolla on terveyteen. Kaksi kolmasosaa amerikkalaisista on jo ylipainoisia, ja huolimatta tieteen kehityksestä ihmiset myös ovat sairaampia kuin koskaan. Diabetes yleistyy ja noin joka toinen amerikkalainen syö jotain reseptilääkettä. Sydän- ja verisuonitaudit ja syövät ovat yleisimpiä kuolinsyitä.

Dokumentissa seurataan kahden tutkijan, biokemian, ravitsemuksen ja mikrobiologian tohtorin T. Colin Campbellin (The China Study) ja kirurgi Caldwell B. Esselstyn Jr:n (Prevent and Reverse Heart Disease) vuosikausien työtä. Kumpikin heistä oli huomannut, että vaikka he pystyivät auttamaan jo sairastuneita potilaita, oli nurkan takana aina jono uusia. He halusivat auttaa ihmisiä jo ennen näiden sairastumista. Heidän tutkimustensa  mukaan eläinperäisen proteiinin suuri kulutus on sidoksissa kohonneeseen riskiin sairastua syöpään ja sydänsairauksiin. Campbellin ja Esselstyn mukaan vähentämällä eläinperäisten ja prosessoitujen tuotteiden syömistä ihmiset ovat huomattavasti terveempiä. He ovat suositelleet kasvisruokavaliota useille potilailleen loistavin tuloksin. Kuitenkin molemmat ovat kohdanneet urallaan epäilijöitä ja ihmisiä, jotka pitävät tätä hoitomuotoa liian “ekstreeminä”, äärimmäisenä, käytettäväksi. Lääketeollisuudenkin intresseissä on ennaltaehkäisyn ja ruokavaliolla hoidon sijaan kehittää lisää lääkkeitä sairauksien hoitoon.

Kuten leffassakin kysytään, kumpi on “ekstreemiä”, se että ihmisille tehdään jo rutiininomaisesti sydämen ohitusleikkauksia, jossa pala verisuonta siirretään jalasta rintakehään vai siirtyminen kasviperäiseen ruokavalioon? Jo 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua elänyt Hippokrates muuten aikoinaan viisaasti totesi: ruoka olkoon lääkkeesi.

Elokuvassa esitellään erilaisia, eri-ikäisiä amerikkalaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, erilaisista etnisistä ja  sosiaalisista taustoista. On palomiesporukka, toimistosihteeri, vapaaottelija, triathlonia harrastava seitsemänkymppinen rouva ja tavallisia perheenisiä. He kukin kertovat oman tarinansa siitä, miksi he ovat päätyneet kasvipohjaiseen (vegaaniseen) ruokavalioon. Useimmilla heistä syy ruokavalioon on huoli omasta terveystilanteesta. Elokuvassa esitellyt ihmiset olivat saaneet vegaaniruokavaliosta apua mm. diabetekseen, kroonisiin kipuihin, korkeaan kolesteroliin, rintasyövästä toipumiseen, krooniseen väsymykseen… Monia pillereitä päivässä popsineista potilaista oli tullut ilman lääkkeitä eläviä terveitä ja aktiivisia ihmisiä.

Dokumentissa on mm. kohta, jossa kysytään keskivertoamerikkalaisilta miksi ihmiset tarvitsevat lihaa. Vastaukset: koska siitä saa proteiinia, tarvitsemme proteiinia, proteiinin takia, koska proteiini, proteiini, proteiini jne. Vähän myöhemmin amerikkalaisilta kysytään, miksi ihmiset tarvitsevat lehmänmaitoa. Vastaukset: kalsiumin takia, siitä saa kalsiumia, tarvitsemme kalsiumia, jotta luustomme voisi hyvin, kalsium, kalsium jne. Samanlaisia vahvoja uskomuksia on suomalaisillakin. Täälläkin on vahvoja liha- ja maitoteollisuuden etujen ajajia, jotka lobbaavat asiaansa voimakkaasti. Tosiasia on, että suomalainen sekasyöjä saa tänä päivänä liikaa proteiinia, eikä se ylimääräinen proteiini sohvalla makaamalla lihaksiksi muutu vaan läskiksi. Ja osteoporoosi on muuten yleisintä maissa, joissa maitotuotteita käytetään paljon kuten Suomessa.

Kuten Kaipiainenkin puheenvuorossaan totesi, aina ei tarvitse lähteä liikkeellä siitä, että liottaa ne pavut. Vegaaniruokakin voi olla hyvin arkista ja helppoa, kuten soijamakkara ja olut tai lämmitetty purkkihernekeitto. Vegaaniksi tai kasvissyöjäksi ryhtymisessä monesti kannattaa edetä askel kerrallaan mieluummin kuin yhdellä isolla harppauksella. Aluksi voi kokeilla vähentää eläinperäisten tuotteiden syömistä korvaamalla niitä vähitellen kasviperäisillä vaihtoehdoilla. Kaikille tuotteille löytyy kasviperäinen vaihtoehto paitsi reikäjuuston rei’ille.

Anna ja Mervi

Ps. Torstaina 23.10. PKSn järjestämässä kirjakerhossa käsittelyssä on Catherine Grantin kirja Eläinten oikeudet. Siinä todetaan mm. että Yhdysvalloissa lehmien rehuksi käytetyllä soijalla ja viljalla voitaisiin ruokkia yli miljardi ihmistä. Maailman nälänhätä saataisiin ratkaistuksi jos ihmiset vähentäisivät lihan kulutustaan edes kymmenellä prosentilla ja olettaen että säästynyt vilja saataisiin köyhien ulottuville. Mukaan kirjakerhotapaamiseen voi tulla vaikka ei koko kirjaa olisikaan ehtinyt lukea!